He saw me in the corner crying. He asked me what had happened to me. I looked at him and whispered: "LEGDAY."

Olin tänää aamusta salilla. Tänään oli vuoros jalkapäivä, rakas vihollinen. Mun pylly on pienentyny vähän kun innostuin liikaa cardiosta viime viikolla mutten sitten huomannu syyä runsaasti. Painokin putos hiukan. Ja ilmeisesti rasvaprosentis jtn pient muutosta myös ainaki aiempii kuvii selailles tuli mieleen. Ja housutki tuntu löysältä.Tuntuu muuteski et pitäis vaihtaa ohjelmaa salilla hiukkasen ku ei saa niit DOMS-kipuiluja tuntumaan enää seuraavana päivänä yht helposti. :( Täs mun naama, en oikeestaan usemmiten käytä meikkii salil, en jaksa pestä pois jos on jo mut jos ei o naamas viel meikkiii niin treenaan mieluummin ilman. Hengittää tuo iho ja kaikki paska tulee huokosista hikoillessa ulos. Ihanaaaaaaa yksityiskohtaa mut totta se on. XD Näyttää iho kivemmalta! :)

Ei mul ikin ennen o ollu tuollee ku yllä ettei tuu kauheena makkaraa kun istuu, tuntuu kummalta ja on pikkasen liian pieni olo.

Olin tänää semi ihmeissäni kun kattelin takamustani ja totesin sen pienentyneen, tuo reisien kiinteytys on ihan fine ja kiva. Se ei haittaa muttakun tarkotuksena olis tähtää sellaseen kunnon Beyonce-Shakira -akselin supertarakkaan niin se et alan näyttään enempi crossfittarilta tai joogilta niiin ei oikein sovi tavotteisiin. Ei millään pahalla kumpaakaan urheiluryhmää kohtaa, ootte huikeita! ;)

Päätin kokeilla tänään treeniohjelman muutosta ja halusin kokeilla omia rajojani, joten treenasin nostaen kaikkii painojani ja tekemäl jokasta liikettä yhden sarjan enempi kun normaalisti. Alan nyt vaihteeks tekeen muutenkin lyhyempii sarjoja isommil painoilla että tuohon tarakkaan sais lisää sisustaa. :) Lisäsin ohjelmaan pari apuliikettä tänään et saisin persuksen ja reidet vietyy ihan loppuun asti tärisemispisteeseen. Se toimi. Treenin lopuks istuin lattial ja huohotin ja yskin kun joku spitaalinen. Kaikki piti mua varmaan ihan pöpinä. Meinasin oksentaa, never happened before. Mut onneks ne olotilat ei o pysyvii. Helpottaa heti. Koska treeni oli rankka kropalle tein pienen 10 minuutin joogan siihen päälle. Lihashuollon tärkeys unohtuu usein.

Treenin jälkeinen olematon pumppi. Ajattelin lisää askelkyykyt painoilla ja vihdosta viimein sen suorinjaloin maastavedon listalleni. Se on vaan niin saatanan tekninen liike et pelkään tekeväni sen väärin. Täytyy opetella kun se kerran pyöristää tota persuksen alaosaa niin hienosti ja avittaa muotouttaan reiden takayläosaa.  All good things siis.

Tässä aamiainen ja alla treenin jälkeinen välipala. Hei ilmotelkaahan jos haluutte tänne kuvii enempi mun ravinnosta.. En o viittiny kauheesti spämmii niit tänne kun en tiiä kinostaako kettään. :D

Olin yks päivä jopa laittautunu. Täs naama.

Laitoin kivat vaatteetki päälle mut vaihdoin sitten jossai kohtaa. Sama asu eri mausteilla.

Tänään on bileet kaverilla. :) Aion ostaa kivennäisvettä ja sitruunamehuu ja limemehuu, tulee kiva alkoholiton drinksu. ;) Moikka!

Stay strong, angel-baby-bunnies!

Epäsuosittu mielipiteeni.

Heippahei lukijat. Nyt tekee mieli kirjoitella tänne blogiinkin juttuja kun tykkään tästä blogin  uudesta ulkoisesta ilmeestä ihan eri tavalla. :)

Tuossa pari päivää sitten  auttelin yhtä ystävää ravitsemustietouden merkeissä. Kaverini ongelmana oli ihan tämä perusperinteinen halu kiinteytyä ja oppia ylläpitämään painoa tietyssä pisteessä. Oli kuullut ilmeisesti puskaradiosta, että olen ravitsemuksen kanssa jelppinyt aiemminkin muutamia. Ystäväni on täysin normaalipainoinen ja halusikin enemmän vinkkiä terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon. No minähän autan aina mielelläni kun oon ravitsemuksen suhteen aina ollut varmaan vähän yli-innostuvaistakin sorttia ja hyvä ravitsemus on tätä nykyä omassa elämässä läsnä valttikorttina jaksamisen kannalta. Tärkeä asia siis :)

Oon aiemmin tehnyt kahdelle ihmiselle ruokavalioesimerkin ja antanut sellaista perusneuvontaa. Muutama henkilö sitten harmistui tästä, kun kuuli minun tehneen ravitsemussuunnitelmaa ystävälle. Tuli kysymyksiä, että olenko kouluttautunut ravitsemusterapeutiksi ja kovasti varoituksia toisten ihmisten ravitsemukseen sekaantumisesta olematta ammattilainen. No en ole edelleenkään ravitsemusterapeutti vaikkakin se ura olisi varmasti aika sopiva vaihtoehto mulle. Ihan lähihoitaja olen ninkun aina ennenkin. Huom. minulla on koulusta käytynä 3 kurssia valinnaista ravitsemussuunnittelua, joten suunnitelman teko on tuttua ja joudun työssäni toisinaan ohjaamaan ravitsemuksessa asiakkaita, mutta en ole ravitsemusterapeutti. Eli ihan ummikkona ei tietenkään kannata asioihin perehtymättä mennä pyöräyttämään ravitsemussuunnitelmaa. Tätä komppaan!

Pointtina kuitenkin, että kaverin ruokailuihin sekaantuminen nostatti yllättävän suurta huolta ja närää yleisesti. Rupesin sitten miettimään:

 

 Missä vaiheessa ihan perusravitsemuksesta ja urheilusta tuli rakettitiedettä?

Tällä hetkellä Fitness ja terveellinen ruokavalio ovat niin sanotusti tosi POP. Joka tuutissa mainostetaan personal trainereita ja kalliita ruoka-ohjelmia tyyliin "Nyt 6 ohjausta hintaan 800e." En mä sitä sano, jos tavoitteet on korkealla ja tähdätään vaikkapa Fitness -kisoihin niin silloin ei riitä perusterveellinen ruokavalio ja tarvitaan ravitsemusterapeuttia.

Se mitä koitan sanoa on, että musta on rahastusta pelotella ihan tavallisia ihmisiä tyylillä: "Kyllä sun pitää tilata FitFarmilta ihan ammattimainen ruokaohjelma isoon hintaan. Jos alat itse leikkiä ruualla niin voi vaikka tulla anoreksia."

Onhan se ihan totta, että jos ei tiedä mitä tekee niin silloin saattaa sairastua syömishäiriöihin tai voi tulla muita ongelmia. Mutta se on juuri se miksi avitan näissä asioissa. Mä en halua, että ihmiset alkaa sompailemaan jollain 400kcal dieeteillä kotona yksin, koska niillä ei ole rahaa personal traineriin eikä tietoa mistä edes aloittaa.

Mun mielestä perusruokavalio me kaikki osataan, mutta siitä on tehty nykyään taidetta. Onhan se opetettu jo koulussa se lautasmalli.  :) Mä koitan sanoa, ettei perusruokavalio ole mitään ydinfysiikkaa: Riittää, että syö kaikkea, lautasmallin mukaan. Jos paino ei pysy hyvissä rajoissa niin sitten otetaan pois sitä energiapitoisinta: rasvaa ja tärkkelyspitoisii ruokii. Jos kuluttaa vähemmän kun syö, lihoo. Jos ei syö tarpeeksi, tulee huono olo.  On siis tosi väärin, ettei ihmiset uskalla enää käyttää omaa maalaisjärkee vaan kaikki pitäs mennä ammattilaisten kautta, jotka sitten ottaa siitä aika mojovan liksan että ne sanoo tämän saman asian.

Samaa mieltä oon oikeastaan treenaamisestakin. Mun mielestäni itseoppimista ei arvosteta tarpeeksi. Kaikkien kropat on erilaisii. Oon mäkin käynyt personal trainerilla silloin kun painoin 10 kiloa enemmän. Se kysyi multa tavotteista ja kun sanoin, että haluaisin vielä joskus pudottaa 10 kiloo ja vatsalihakset näkyviin, niin se nauroi mulle ja käski ottaa realistisen tavoitteen ja ettei mun tavoite ole realistinen (kaverin puolustukseksi pitää sanoa, että se oli vasta valmistunut). Ja tässä ollaan nyt itseoppineena siinä pisteessä mihin alun perin ammattilaisen mukaan ei o toivoo. Mutta taidanpa lopettaa tähän koska alkaa mennä ranttauksen puolelle.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi:

 Käytä ammattilaisten palveluita, mutta pidä järki päässä. Älä usko kaikkea sokeasti kun meitä on kuitenkin niin montaa sorttia eikä kaikki ohjelmat, niksit ja vinkit sovi kaikille samalla tavalla. Ne ammattilaisetkin on vaan ihmisiä. Yrityksen ja erehdyksenkin kautta oppii. Muista luottaa omiin kykyihisi äläkä anna kenenkään lannistaa sua. :D

Stay strong!

Is it me you´re looking for?

Moikka uusien tuulten kunniaksi elämässä päätin tehdä ihan uuden headerinkin blogiin. :) Mitäs pidätte? Halusin vaihtaa sen iloisempaan, värikkääseen ja sisältöä kuvaavampaan. Nyt se sentään näyttää lifestyle-blogin headerilta ellei muuta. :)

Kertokaahan mielipiteitä headeristä. ;D

Instaphotodump now!  Tän päivän kuntoa aamusella. Rakastan sitä kun aamulla ihminen ei o vielä turvoksissa. Illalla nuo mun vatsalihakset on aina muisto vaan. Haha. :)

Tänään olis välipäivä salista, tekis mieli mennä mut polvi muljahti töissä sen verran, että päätin ottaa rennosti tänään. Luulen, että lähden pienelle kävelylle vaan ja pidän tekemiset melko matalatehoisina tänään. Ihan hassua miten tulee sellanen hinku salille nykyään joka päivä melkein... Kerta se on ensimmäinenkin. :`D

Musta tuntuu, että mun reidet olis hiukan jo kiinteytyneet lisätyn kardiotreenauksen ja intervallijuoksun myötä. En yleensä tee kardiota näin usein kun mitä oon nyt kahtena viikkona tehny. O__o Kiva yllätys!

Pyjamas vois olla vaikka koko päivän, huoh. :) Ei jaksais mennä yövuoroon. XD Olis kolmas ja viimenen ja sitten oliskin edessä kaverilla partypartyt. Menee selvinpäin mutta vedän sokerihumalat ja kofeiinipöllyt kolalla. XD Tanssikardioo toivon mukaan klubilla. ;)

Asun nykyään mun urheilukuteissa ja näytän suurimman osan ajasta ilmane meikkii kodittomalta, joka on karannu jostain. Niimpä täs nyt vähä mua inspiroivia instakuvii, ei ole siis minun ottamia. Propsit teille, jotka ette näytä hobolta vaan jaksatte pukeutuu. :`D Koitan saada itteeni niskasta kii. Oli mul yks pv hame pääl. Hyvä minä.

On tullut kyselyy mun treeniohjelmasta ja nyt täytyy kyllä tunnustaa että yläkropan treenien osalta se on vasta muotoutumassa. Mutta ajattelin tehdä vakiintuneista treeneistäni tänne postauksen kunhan jossain kohtaa kerkeän. On ollu vähä kiirua duunin ja salin kanssa. Jos haluut pysyy kartalla niin suosittelen instagramissa suraamaan, sinne päivitän useemmin menoja. :)

Stay strong!

Insta lately, kaikki on toisin.

Moi kaikille rakkaille lukijoille. Päivitystä pitkästä aikaa. Välissä on tapahtunut kaikenmoista uskomatonta ja ne asiat on sen verran yksityisiä, etten mene niistä sen enempää yksityiskohtiin. Liityin Instagramin ihmeelliseen maailmaan ja nyt olen aika pahasti koukussa mokomaan appiin.

Mut löytää Instasta nickillä thinspireinspire. Pääasiallisesti keskityn siellä päässä urheiluun ja ruokaan mutta on siellä muutakin varmasti tulevaisuudessa.

Tässä muutamia ateriaoita edellisiltä päiviltä. :)

Kuten sanottu, on mulle sattunut ja tapahtunut viimeisen kuukauden aikana suht isoja asioita ja ne on vaikuttaneet muhun suunnattomasti. Oon alkanut kyseenalaistaa omaa arvomaailmaani ja sitä oonko oikeasti onnellinen ja jos en ole niin miten voisin olla. Tää blogi ja mun Instagramini tulee olemaan varmasti tästä lähtien erilaiset kuin ennen.

Aiemmin te lukijat ootte tottuneet varmasti näkemään mut ikuisen laihuuden tavoittelijana. Yksi päivä takaperin rupesin miettimään miksi edes haluan olla laiha. Mun kroppaani ei ole rakennettu laihaksi, oon persjalkainen otus ja mulla ei tule koskaan olemaan terveellistä thigh gapia. Ja mitä sitten? Onko se laihuus sen arvoista jos menee terveys? Ja jos on kokoajan pahantuulinen, epäitsevarma ja väsynyt. Hell no.

Mä oon muuttanut tapojani ajatella. Mä aloin kaksi viikkoa sitten urheilla vaan koska se on kivaa, en ole käynyt vaa´alla kuin kerran. Mua ei enää kiinnostanut mitä painan. En jaksa sitä vahtaamista. Samoin en jaksa dieetata varsinaisesti. Syön vaan oikeesti terveellistä ruokaa nykyään laskematta kaloreita tai annoskokoja. Syön niin kauan että nälkä lähtee. Mä lopetin alkoholin juomisen. Alkoholilla oli aina mulle rauhoittava ja rentouttava vaikutus kun olin niin itsetietoinen. Pari siideriä sai aikaan  massiivisen endorfiiniryöpyn ja mulla oli tosi hauskaa. Kumminkin seuraavan päivän turvotus ja laiska olo vituttivat suunnattomasti kerta toisensa jälkeen. Samoin vitutti se, että olin stressaantunut ja nukuin huonommin alkoholia käyttäessäni (huom. join vain kerran viikossa mutta vaikutus tuntui latistavasti aina salilla useana päivänä).

Päätin sitten laittaa pillit pussiin. Nyt mulle perkele riittää tämä juominen. En ole absolutisti, saatan juoda lasin viiniä ravintolassa tai kuoharia juhlissa. Muuten en halua koskea koko aineeseen enää. Aluksi kun olin 2 viikkoa juomatta tuntui, etten saanut stressiäni poistettua ja oli levoton. Poikkis ehdotti salilla käymistä. Aloin käydä ahkerammin. En meinannut uskoa silmiäni ja oloani.

Mun vatsalihakset tuli näkyviin, mua ei enää vituttanut urheilla kahtakaan kertaa päivässä ja aina treenin jälkeen koin itseni tosi kauniiksi ja iloiseksi ja rennoksi - juuri niinkuin pikkuisessa hiprakassa mutta ilman sekavaa oloa.

Oon alkanut tehdä päivittäin kardiota ja salilla käyn kun jaksan. Fiilis ja motivaatio on mieletön. Tuntuu, että energiaa riittäis vaikka mulle. Ja se etten enää varsinaisesti laihduta, syön vaan hyvin. Mun on paljon parempi olo.

Haluaisinkin oppia rakastamaan mun persjalkoja ja oppia arvostamaan sitä, miten vahvat ne on ja hyödylliset. Haluan urheilla, koska se tuntuu hyvältä, en päästäkseni mihinkään tiettyyn maaliin. Toki kehitys on plussaa aina, mutta vaan koska se onnistumisen kokemus ja fiilis "Mä oon vahvempi kun viimeksi! Mä tein sen." ajaa mua eteenpäin.

Haluun olla vanhempana hyväkuntoinen, niin et jos sairastun joskus niin ei tarttee ainakaan syyttää paskoja elämäntapojaan. Mä haluun kokee oloni hyväks näissä nahoissa. Oon huomannu olevani paljon mukavampi ihminenkin nykyään. En koe tarvetta kilpailla muiden kanssa yhtlailla vaan iloitsen niistä muidenkin saavutuksista.

Instagramista on tullut mulle se pääasiallinen fitness-matkan dokumentointiväline. Pidin saman nickin, koska haluan olla hoikka, en laiha. En lihaksikas salipossu. Ihan tavan vahva nainen vaan.. :)<3

Vasta kun lakkasin pakottamasta itseäni salille löysin siitä sen hohdon ja innostuksen mistä kakki aina puhuvat ja mikä saa ihmiset sanomaan esim alkoholille: "Ei kiitos, mulla on huomenna sali." Aiemmin sinne meno oli sellaista rämpimistä ja jos en päässyt tavoitteisiini niin masennuin. Se vaati 3 vuotta urheilemista, että tajusin matkan olevan määränpäätä arvokkaampi.

Tässä yllä kolme inspiraatiokuvaa. Jonain päivänä ehkä näytän tuolta, mutta jos en niin ei siinä mitään sitten, olenpahan fitti ja vahva ja päättäväinen.

Haluan jakaa kehityskuvani täälläkin blogin puolella ihan vaan motivoidakseni halukkaita edes kokeilemaan 3 viikkoa ilman alkoholia. Turvotus lähtee ja ero on huikea. En o koskaan ollut tässä kunnossa ennen. Se vesipöhö sulki sisälleen ihan okei kropan. Mä olen ylpeä itsestäni nyt koska oon vihdoin sillä hyvällä ja turvallisella matkalla kohti itseni hyväksymistä.

 

Nämä juoksushortsit ostin 3 vuotta sitten kun painoin 63kg. Heti kun olin ostanut ne puhkesin itkemään. Ajattelin silloin etten voi ikinä pitää niitä eikä minusta ole tällaiseen. Nyt 52kg painoisena ja urheilevaisena naisena uskallan ensimmäistä kertaa juosta kesällä näissä. Se on mulle jonkinasteinen riemuvoitto ja henkilökohtainen helpotus. En oikeasti ajatellut pystyväni tähän. Eli älkää lannistuko. Se vaatii aikaa päästä tavoitteisiinsa. :) Onneksi meillä on sitä. ;)

Loppuun tämänpäiväinen kuva ennen käsi-, selkä- ja rintatreeniä. Parasta päivää Angel-Baby-Bunnies teille!

Pop art (?) taulu, jonka tein ja tän hetkistä kuntoa

Linkkaa blogisi

Mulla ei ole tarpeeksi luettavaa, joten olkaa murupallerot ihania ja linkkailkaapa niitä blogeja tuohon alle niin seuraan tosi mielelläni. :) Blogin tyylillä tai aihealueella ei ole niinkään väliä koska haen uutta inspistä. :)

Eli rohkeasti vaan oman blogin linkki kommenttiboksiin! ;)